Tänään meni nelja tuhatta metriä ennätys vauhtia. Entiset vammat alkaa  parantua, vasenta rannetta särkee hiukan ja kylkiluut alkaa olla kunnossa. Ongelmat tuli  kun kaaduin pyörällä  reilu kuukausi   sitten. Kypärä halkes mutta onneksi ei sen pahemmin. Jos menet fillarilla polkeen niin kypärä päähän on minun kehoitus.

Pyöräily on minun ehkä vahvin laji,  ainakin se on minusta eniten hauskaa.. Olen ajanut kisa rataa jo monta kierrosta, se on vain 1900 m pitkä. Joka päivän pyörä osuus on siis 180 km. Strateginen taktiikka tulee perustumaan siihen että uinti osuus menee rentoon, voimia säästävääni tyyliin, että olen sitten pyörän satulassa hiukan rauhallinen. Tahtoo usein mennä kaasu pohjassa ja se sitten maksaa juoksu osuudella. On monesti tarvinnut kaivaa vähän liian syvältä mutta sehän taas antaa oppia ja minäkin vielä viisastun omista virheistäni.

Juoksu on se laji  tällä hetkellä joka on vähän epävarmaa. Pyihkäisin muutaman sprintti kierroksen kisa radalla ja rupes jälestäpäin vasenta jalkaa hikan vihlomaan. Minähän en ole juoksija, mitä hullua minä semmoisia pika kierroksia lähden edes yrittämään, parempi kun antaa vanhan diesseli mootorin poksuttaa omaa tasaista vauhtia. Onhan tässä vielä melkein viikko aikaa, että ei mitään hätää tällä hetkellä.